Casa Bulgaria -projektin päiväkirja:                                       TUTKIMUSMATKAT BULGARIAAN     Ensimmäinen matka – "Yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa" Marraskuiseen Varnaan "ostosmatkalle" ilmoittautuu vapaaehtoisina ryhmästämme yksi pariskunta ja kahden muun pariskunnan miehet. Ajankohdaksi päätetään 25–28.11.2005 ja matkan ohjelma laaditaan tiukaksi. Tavoitteena on – ei enempää eikä vähempää kuin – käydä kahteen työpariin jakautuneena katsomassa etukäteen sovitun suunnitelman mukaisesti useita kymmeniä taloja Varnaa ympäröivällä maaseudulla ja tehdä jostain niistä kaupat tai ainakin esisopimus. Näin siksi, että Bulgariassa ulkomaalainen tarvitsee maan omistamiseen osakeyhtiön, suora omistus ei vielä onnistu. Itse asiassa olemme mielessämme jo etukäteen valinneet meistä mielenkiintoisimman kohteen ja uskomme pääsevämme helpolla, menemme paikallisen kiinteistönvälittäjän johdolla suoraan lentokentältä katsomaan internetissä hyvältä näyttävää taloa, johon kuuluu myös pieni viinitarha. Pettymyksemme onkin suuri, kun paikan päällä marraskuisena iltana kohde osoittautuu joksikin aivan muuksi kuin mitä kuvista olemme päätelleet. Esimerkiksi sisävessa tarkoittaa vessaa, johon käynti on suoraan ulkoa, ja jonka jätevedet on johdettu suoraan talon takapihalle! Pettyneinä majoituimme hieman Varnan eteläpuolella sijaitsevaan Rakitnikan kylään, missä englantilainen pariskunta pitää bed & breakfastia. Paikka osoittautuu mukavaksi ja arvokkaita ovat myös ne vinkit, joita he pari vuotta aiemmin Bulgariaan muuttaneina omista kokemuksistaan voivat meille antaa. Tärkein vinkki, mitä emme vielä silloin ota todesta, on ajatus tontin ostamisesta ja talon rakennuttamisesta itse. Ajatuskin kuulostaa utopistiselta, kuinka sellainen hanke voisi onnistua, siihen emme ainakaan ryhdy missään olosuhteissa. Seuraavat päivät kuluvat taloja katsellessa, mikä on hauskaa ja mielenkiintoista, mutta myös turhauttavaa. Näemme sosialismin rauniot kirjaimellisesti edessämme, myytävät kohteet ovat lähes poikkeuksetta erittäin huonokuntoisia. Lentäväksi lauseeksi muodostuu "yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa". Sitten kuitenkin kolahtaa, toinen taistelupari tutustuu punertavasta kivestä tehtyyn taloon noin 1.800 m² tontilla, josta suuri osa on viinitarhana. Talo sijaitsee noin 90 kilometriä Varnasta pohjoiseen ja vajaat 10 kilometriä meren rannalta pienessä, köyhässä kylässä. Talo kaipaa myös merkittävää peruskorjausta, mutta sen runko on vankka – kiveä, ei luhistumaisillaan olevaa betonia. Kohdetta on kaupiteltu internetissä lempinimellä ”espanjalainen linna”, ja nimelle tuntuu olevan tiettyä katetta. Aikaa kaupan hierontaan ei kuitenkaan laajemmin ole, vaan asia päätetään jättää yhteiskokouksen päätettäväksi Suomessa.                   "Espanjalainen linna" -kaupankäyntiä bulgarialaisittain Joulukuun 8. päivän illalla ryhmä pitää kokouksen, jossa Bulgarian kävijät antavat raporttinsa matkasta. Ainoaksi ostettavaksi vaihtoehdoksi näyttää jäävän juuri espanjalainen linna, joka päätetään hankkia hintapyynnöstä tinkimällä. Seuraavina päivinä on aika oppia bulgarialaista kaupankäyntiä: kun joku kiinnostuu kohteesta – vaikka sille ei olisi muita ostajia näköpiirissäkään – hintaa ei suinkaan tingitä, vaan hinta alkaa nousta. Muutaman päivän kuluttua välittäjä ilmoittaa, että myyjä suostuu myymään kohteen vain muutamaa tuhatta kalliimmalla kuin mitä hintapyyntö oli kohdetta esiteltäessä. Hintapyyntö ei täsmää suunnitelmiimme, joten osittain haikein mielin, mutta jämäkästi kieltäydymme jatkamasta tarjouskisaa nousevin hinnoin itseämme vastaan. Sivumennen todettakoon, että kyseinen kohde oli ainakin syksyllä 2006 edelleen myynnissä ainakin kolmella eri välittäjällä, kolmella eri hinnalla, joista alhaisinkin oli yli kolmanneksen korkeampi kuin meiltä pyydetty hinta. Tammikuun 4. päivä 2006 ryhmä kokoontuu jälleen. Pettymys on käsin kosketeltava, mutta yksimielisyys vallitsee siitä, että espanjalaisen linnan ostohankkeesta luovutaan. Avainkysymys on, vetäydytäänkö koko hankkeesta ja unohdetaan suunnitelmat asunnon hankkimisesta Bulgariasta, vaihdetaanko maata tai otetaanko uusi strategia. Päätämme siirtyä strategiaan, joka alun perin oli mielestämme täysi mahdottomuus: hankitaan tontti Varnan läheltä ja rakennutetaan sinne talo. Viinitarha saa tontilla olla jos on ollakseen, mutta se ei enää ole keskeinen kriteeri.                 Toinen matka – FinReal syntyy, mutta tontti jää löytymättä Kevättalvella 2006 on aika lähteä toteuttamaan uutta suunnitelmaamme. Kokemuksista viisastuneina päätämme lähteä jälleen pitkäksi viikonlopuksi 17.–20.3.2006 Varnaan. Nyt toimeksiantona on tutustua alueen tonttitarjontaan ja mikäli löydämme sopivan tontin, perustaa paikallisen lakitoimiston avustuksella bulgarialainen osakeyhtiö, joka tarvitaan tontin ostoon. Etukäteen olemme sopineet usean välittäjän kanssa useiden kymmenten tonttien esittelyt kolmen päivän aikana. Hyväksi havaittu jakautuminen taistelupareihin otettiin jälleen käyttöön ja viikonlopun aikana nähtiin lukuisia erilaisia tontteja. Lukuisia mielenkiintoisia tontteja Varnan lähistöltä löytyikin, ja tilanne alkoi näyttää valoisammalta. Potentiaalisilla ostokohteilla oli vain aina muutama mutta matkassa: rakennusluvan saamisesta ei ollut muita takeita kuin innokkaan myyjän sana ja bulgariankielisten dokumenttien läpikäynti ei ollut yksinkertaisimpia tehtäviä. Sen lisäksi, että lentävä lauseemme ”yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa” sai jälleen vahvistusta, totesimme että myynti-ilmoitusten käsitteet olivat jokseenkin harhaanjohtavia. Esimerkiksi tontilta voi olla merinäköala, vaikka meri olisi kilometrien päässä eli vähintään kiikarit pitäisi olla näköalasta nauttiakseen. Yksittäisenä hauskana tilanteena tulee mieleen yrityksemme nimen keksimisprosessi. Aivoriihi toteutettiin päivällisen yhteydessä paikallisessa ravintolassa kepeähkössä tunnelmassa. Monien vaihtoehtojen joukosta nimeksi seuloitui FinReal Ltd, joka sai lakitoimistossa jatkeeksi Corporation. Eli lopulliseksi luvalla sanoen suureelliseksi nimeksi muotoutui FinReal Corporation Ltd. No onpa yrityksellä kasvuvaraa ainakin nimensä puolesta ja suureellinen nimi sopii suureelliselle projektille. Yhtiön virallinen syntymäpäivä oli maanantai 20.3.2006, joka oli matkamme ainoa arkipäivä ja siten ainoa mahdollisuus tehdä vaadittavat perustamistoimenpiteet. Ilman pätevää lakitoimistoa ja ennakolta kontaktoitua paikallista pankinjohtajaa asia ei olisi onnistunut päivässä, tämä vinkkinä mahdollisille muille yhtiön perustajille. Yhtiön perustaminen sinänsä muistutti paljolti vastaavaa toimenpidettä Suomessa yhtiökokouksineen kaikkineen. Paikallisen osakeyhtiön minimiosakepääoma on 5000 levaa eli 2500 euroa, ja pääoma täytyi käydä henkilökohtaisesti maksamassa pankissa. Kiinteistöostoksia ei tälläkään reissulla saatu aikaiseksi, mutta etsintäalue alkaa täsmentyä. Löytyisikö se sopiva tontti sittenkin ihan neniemme edestä?                      Rakitnika – pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle Rakitnikan kylä, jossa uudet englantilaiset tuttavamme pitävät bed & breakfastia ja jossa olimme asustelleet jokaisella Bulgarian matkallamme, alkoi tuntua jo kodikkaalta. Olimme etsineet kiinteistöjä ja tontteja jotakuinkin kaikilta ilmansuunnilta noin 60 km säteellä kylästä ja Rakitnika alkoi vaikuttaa koko ajan paremmalta. Jouduimme kirjaimellisesti menemään kauas nähdäksemme lähelle. Olimme toki kierrelleet ja kaarrelleet kylässä, mutta emme jostain syystä olleet aktiivisesti haarukoineet sieltä ostokohteita. Kaikkien niiden lukuisten kohteiden ja nähtyjen kylien seurauksena oli, että huomasimme Rakitnikan olevan alue, josta tontin ostaisimme. Kylässä oli jonkin verran vapaita tontteja, mutta haasteena oli omistussuhteiden selvittäminen ja mahdollisten myyjien löytäminen. Monet tonteista olivat siirtyneet perintöinä seuraavalla sukupolvelle, jotka asuivat kuka missäkin ja joilla ei ollut itsellä suurta kiinnostusta hyödyntää tonttejaan. Lisäksi joillakin tonteilla saattoi olla useampi omistaja ja kaikki omistajat piti kontaktoida. Onneksi meillä oli apunamme kylässä vahvasti vaikuttava paikallinen kielitaitoinen yrittäjä, joka oli prosessissa kullan arvoinen. Kaupanhieronta alkoi etänä tontista, jota olimme ohimennen käyneet katsastamassa. Tontti lipui kuitenkin ohi ja lievää pettymystä oli ilmassa. Onneksi paikalliskontaktimme löysi kylältä toisen tontin, joka täytti asettamamme kriteerit. Kaupanteko eteni hitaahkosti siten, että me ohjeistimme paikalliskontaktia sekä lakifirmaamme ja he veivät prosessia paikanpäällä eteenpäin. Esisopimus tontista tehtiin 26.5.2006, jolloin maksoimme pienen käsirahan tontista. Lopullinen kauppa toteutettiin 6.6.2006. Lukuisten sähköpostien, puhelinkeskustelujen ja pitkän etsinnän jälkeen olimme onnellisia tontin omistajia. Meillä on pieni pala Bulgariaa!                                Casa Bulgaria – talosuunnitelmat vireille Heinäkuussa FinRealin delegaatio pääsi viimein tallustelemaan omalla tontillaan. Talon suunnitteluprosessi laitettiin välittömästi käyntiin ja paikalliskontaktimme järjesti arkkitehdin sekä rakennesuunnittelijat. Heinäkuiseen retkeen sisältyi myös tontin "avajaisjuhlat", jossa mukana oli mukana kymmenkunta vierasta, jotka olivat tavalla tai toisella olleet mukana prosessissa. Juhlat olivat paitsi tapamme osoittaa kiitollisuutta meitä auttaneille, myös oiva tilaisuus tuoda suomalaista grilliperinnettä Bulgariaan. Nuotion ja kynttilöiden ääreen katettu pöytä notkui suomalaisia grillieväitä makkarasta Lapin Kultaan ja aperitiiveihin. Juhlat kruunasi Suomen lipun nosto tontin viinitrellisiin. Talosuunnitelmia hiottiin arkkitehdin ja rakennesuunnittelijoiden kanssa paikalliskontaktin välityksellä lähinnä sähköpostin ja puhelimen kautta. Lopulliset suunnitelmat ja kuvat saatiin valmiiksi 15.12.2006, jonka jälkeen päästiin rakennuslupahankintaprosessiin. Prosessi muistuttaa paljolti suomalaista maankäyttö- ja rakennuslakia, sillä erotuksella että arkkitehdilla on suurempi sanavalta rakennuslupaa myönnettäessä. Rakennuslupaprosessi on ollut varsin pitkä, mikä lienee byrokratiaperintöä neuvostoajasta. Viimeisetkin leimat on nyt toukokuun alussa 2007 saatu ja luvat ovat kunnossa. Rakentaminen voi alkaa!