Casa Bulgaria -projektin päiväkirja:
                                       RAKENNUSPROJEKTIN VAIHEET


        Rakentamisen aloitus – kesää vastassa toukokuisessa Bulgariassa
Toukokuussa 2007 olimme viimein tilanteessa, että oli aika lähteä jälleen paikan päälle käymään vielä kerran lävitse rakennussuunnitelmat ja -aikataulut. Lauantaina 5.5. kolmella matkaajalla oli aikainen herätys kotona ja sitten suunta lentoasemalle. Finnairin lento Bukarestiin lähti ajallaan aamusta ja noin 2 tunnin ja vartin lennon jälkeen Bukarestin kentällä tervehti noin +18 aurinkoinen kesä, mikä tuntui mukavalta Suomen pakkasaamuun verrattuna.

Taksiyhtiön kuljettajamme oli sovitusti vastassa ja alkoi matka kohti Rakitnikaa sinisellä Ford Galaxylla. Auton ilmastointi reistaili, minkä huomasimme nopeasti ulkolämpötilan kohotessa iltapäivällä jopa 28 asteeseen. Muutoin matka sujui mukavasti päästyämme eroon Bukarestin ruuhkista. Vajaan puolentoista tunnin ajon jälkeen olimme ylittäneet rajan Bulgarian puolelle ilman viivytyksiä ja pysähdyimme lounaalle Rusen lähistölle. Maalaissalaatin, kyljysten ja lihavartaiden voimin matka jatkui kohti Varnaa. Shumenin jälkeen tie vaihtui moottoritieksi ja kuljettajamme kohotti matkanopeuden noin 140 kilometriin tunnissa. Perille tuttuun Almar Houseen saavuimme illan suussa puoli kuuden aikoihin. Ennen illallista oli vielä käytävä katsomassa mitä tontillemme kuuluu, paikallaan oli samanlaisena kuin olimme sen viimeksi edellisenä kesänä nähneet.



Sunnuntaina pidimme usean tunnin palaverin rakennuttajamme kanssa saaden muun muassa kopiot kaikista rakennuspiirustuksista. Pieniä muutoksia oli tullut jälleen, muun muassa portaikkomme ei voikaan tilasyistä olla sateelta suojassa umpinainen, vaan portaat voidaan haluttaessa kattaa myöhemmin esimerkiksi lasiseinin. Piirustukset ovat niin perusteelliset, että jokainen pieni hedelmäpuukin sinne on piirretty. Mitenkähän se loppuvaiheessa toteutuu! Illallinen Varnassa maistui, mutta niin maistui myös uni matkaajille illalla hyvissä ajoin.

Maanantaina 7.5. ohjelmassamme oli uusi palaveri rakennuttajamme ja toinen tapaaminen lakitoimistomme kanssa. Asiat etenevät, lopullinen rakennuslupa saatiin tänään. Kävimme tontilla "muuraamassa" peruskiven, käytännössä rakennustyöt alkanevat ensi viikolla. Reissun viimeistä iltaa juhlistimme meksikoisessa ravintolassa Galatassa, illan punaviinilöytö oli Chateau Shivatchevo 2003, Cabernet Sauvignon, peräisin Vini Sliveniltä Bulgariasta. Päivällä salaatin kanssa nautimme Traminer-rypäleestä (lue Gewürtztraminer) tehtyä kukkaista valkoviiniä, joka mukavasti pärjäilee Alsacen alueen tuotteiden kanssa.

Tiistaina 8.5. ohjelmassa aamupäivällä Varnan ja lähiympäristön katselua paikallisen taksikuskin johdolla. Kultahietikolla paikkojen kunnostus kesäsesonkia varten oli kiivaimmillaan, osa liikkeistä sekä ravintoloista jo auki ja vielä harvalukuinen turistien joukko kuljeskelemassa ympäriinsä.

Talviaika Varnassakin oli jäänyt tavallista leppeämmäksi kuten koko Euroopassa. Pääskyset pesivät innolla talojen räystäiden alla. Maahan linnuilla ei ole pesää syytä rakentaa, paikalliset kuljeskelevaiset kissat ja koirat pitävät siitä huolen.

Puoliltapäivin alkoi kotimatkaa tutun Rusesta olevan taksimme kyydissä. Päivä oli matkamme lämpöisin, joten tämänkertaisen taksiautomme Skoda Octavian ilmastointilaite oli enemmän kuin tarpeeseen. Rajan ylitys Romanian puolelle sujui jopa ilman passien esittämistä, joten Bukarestin keskustan ankarista ruuhkista huolimatta saavuimme Otopenin lentoasemalle vain neljä tuntia Varnasta lähdön jälkeen. Kentällä vietetyn yli neljän tunnin odottelun jälkeen Finnair lennätti turvallisesti ryhmämme Helsinkiin. Asiat etenevät, mutta haastava rakennuttamisvaihe on vasta alkamassa!

                         Tiluksia tarkastamassa heinäkuun helteissä
Kahden perheen voimin suuntasimme heinäkuussa helteiseen Bulgariaan katsomaan, mitä tontilla on alkanut tapahtua. Positiivinen yllätys oli, että kaikesta kuumuudesta huolimatta (yli +41 °C) työmiehet olivat tontilla enemmän tai vähemmän työntouhussa, ja pohjia kaivettiin hitaasti mutta varmasti. Seuraavaksi edessä on pohjien valu, ja siitä on matka vain ylöspäin.



Rakennusasioiden ohella reissulla tuli lomailtua leppoisasti, tutustuttua lisää kotikylään, uitua Rakitnikan rannoilla ja käveltyä Varnan kujilla. Lensimme tällä kertaa Helsingistä Burgasiin, joten pääsimme näkemään myös eteläisempää rannikkoa matkalla Rakitnikaan. Pysähtymisen arvoinen paikka oli mm. kuvassa näkyvä Nessebarin kaunis saari.



                                    Elokuisia terveisiä tontilta
Matkamme jälkeen pohjien teko on jatkunut tontilla, ja ystäviemme lähettämien kuvien turvin olemme saaneet seurata, mitä työmaalla tapahtuu. Kuten kuvasta näkyy, pohjat on nyt viimein valettu, joten pikkuhiljaa tontille alkanee jopa nousta jotain. Uusia kuulumisia odotellaan ja päivitetään, kun tietoa tulee. 



                                             Hiljaa hyvä tulee...
Syyskuun aikana olemme taas saaneet kuvakuulumisia tuttaviltamme projektin etenemisestä, ja kuvat kertovat, että ylöspäin on alettu montusta nousta hiljaa mutta varmasti. Pohjakerros on nyt valettu, ja seuraavan kerroksen nousemista odotellaan kuumeisesti. Aikataulua on jouduttu siirtämään eteenpäin, mutta toivon mukaan talo alkaisi pian hahmottua ja päästäisiin matkaan takkoja tekemään!



                                               Talo nousee
Vuosi 2007 on vierähtänyt, ja taloprojekti on edennyt ihan mukavasti. Toinen kerros on nyt noussut, ja kolmas alkaa rakentua. Nyt myös sisätiloissa väliseinien muuraus on käynnistynyt.

Naapuriin on myös tulossa uusi talo, jossa kolme kerrosta
ja hieno torni, josta itsekin haaveilimme – on jo pystyssä.

Varnassa on kuuleman mukaan satanut lunta, joten jäämme odottamaan kuvia lumiselta rakennustyömaalta.

                                                         Kohta valmista!
Aika on vierähtänyt ja paljon on tapahtunut tontilla – tai oikeammin puhuteltuna talolla, sillä nyt se alkaa pian olla valmis. Kävimme toukokuun lopun lämmössä paikan päällä, ja kaikki näytti jo varsin valmiilta ja hyvältä. Talo seisoi koko komeudessaan pystyssä, ja ulkoapäin rappaukset ja kaiteetkin olivat jo tehty. Sisällä valmista pintaa valmistui kovaa vauhtia, seinät oli jo maalattu ja lattioita laatoitettiin. 

Työt oli tehty varsin siististi, vaikka toki myös paikallisia erikoisuuksia talosta löytyi esim. pistorasioiden paikkojen muodossa. Mutta näinhän toki täytyykin olla: maassa maan tavalla.

Maisemat olivat kuitenkin vielä aiempaa hulppeammat, sillä kolmannesta kerroksesta avautuivat loistavat näkymät edessä oleville viljelmille, kukkuloille sekä kylään – niin ja toki myös merelle. Sieltä kun vielä saisi palan omaa viiniviljelmää! No ainakin omalle tontille täytyy jonkinlainen tarha pistää pystyyn, jos ei muuta.

Reissulla oli tarkoitus myös muurata takka suomalaisvoimin sekä tehdä kaluste-hankintoja. Takasta tuli oikein hieno ja kalusteetkin onnistui hankkia (ainakin uskomme niin vielä!), vaikkakin haasteellista se oli ja mahdotonta ilman paikallisapua. Nyt toivomme, että kesäkuun loppuun mennessä talo olisi "muuttovalmis" ja kalusteet toimitettu oikeaan osoitteeseen. Saunaan ei silloin vielä ihan päästä, mutta kenties se kesähelteillä ei niin väliksi olekaan...